keskiviikko 20. elokuuta 2014

Deep into that darkness peering...

Tahdon kertoa toissailtaisesta luvustani. Ajattelin asiaa, joka oli minua vaivannut, ja päätin vihdoin katsoa korteista, miten voisin toimia tai mitä kannattaisi muistaa. Sytytin kynttilöitä, istuskelin hetken hengittämässä rauhallisesti ja miettimässä miten muotoilen kysymykseni. Luennan jälkeen istuin edelleen silmät kiinni mietiskelemässä vastausta, ja mitä se merkitsi.

Tulkitsin vastauksen hyvin rohkaisevaksi, ja oloni oli oikein mainio ja rentoutunut ja hmm.. intuitiivinen? joten päätin katsoa kortteja vielä toisestakin asiasta, joka liittyi henkioppaaseeni. Olen huono sekoittamaan pakkaa, kömpelö, ja silloin tällöin jokin kortti vain tipahtaa sieltä välistä - tai sitten koko pakka kädestäni - ja usein tuntuu siltä, että se on merkityksellinen kortti, joten otan sen mukaan pöytään. Toisessa luennassa sain peräkkäin kolme ässää, mikä oli mielestäni oikein mielenkiintoista. Pohdiskelin tätäkin vastausta hyvän aikaa silmät kiinni kun kerran olin päässyt sellaiseen soljuvaan, meditatiiviseen tilaan.


DSCN0395

DSCN0403


Tässä vaiheessa tajuntani tila alkoi muuttua hieman, ja vajosin jonnekin alaspäin, syvemmälle. Tunsin energian virtaavan ruumiini läpi, erityisen voimakkaana tunsin sen syöksyvän ulos päälaeltani. Pian kurkkua alkoi kuristaa ja kuvottaa, samalla tavalla kuin silloin, kun saan paniikkikohtauksen, ja minua alkoi ahdistaa. En vielä tähänkään päivään mennessä ole päässyt täysin paniikkihäiriöstäni eroon tai pysty aina kontrolloimaan sitä, ja se vaivaa minua. Tunnen, että siinä on taustalla jotain, jokin syvällä syvällä oleva salaisuus tai pelko. Kävin makaamaan selälleni pystyäkseni rentoutumaan täydellisemmin. Meditoidessani tunsin painuvani sinne syvälle kohti sitä lukittua ovea. Ahdistus kasvoi. Tiesin, että nyt voisin kohdata sen, voisin sukeltaa sinne niin syvälle, voisin vihdoin ja viimein selvittää sen alkuperän. Mutta tiesin myös, etten kerta kaikkiaan ole vielä tarpeeksi vahva siihen. Ahdistus ja pelko kävivät liian suuriksi, ja tunne omasta hauraudestani, tietämättömyydestäni ja pienuudestani. En ole vielä valmis. Nousin nopeasti takaisin ylös omaan nykyhetken tajuntaani.

Ei vielä. Mutta jonain päivänä.


Kaipaan jonkun kokeneen apua. Olen miettinyt sitä regressioterapiaa, ja ehkäpä minun alkaa olla sopiva hetki varata sinne aika. Löysin jo sen oloisen ihmisen facebook-sivut, että hän voisi olla se minun auttajani. Ehkä sitten ensi kuussa, kun saan seuraavan kerran rahaa, alan suunnitella tarkemmin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.