perjantai 20. helmikuuta 2015

Blogipostaus nro. 500

Onhan tämä blogi minulle tietenkin ollut jo syksystä 2010, mutta tuntuu silti vähän omituiselta, että jo viisisataa hölmöä postausta tullut naputeltua. Enkä muuten ole vanhoista postauksista poistanut oikeastaan yhtään, ehkä kaksi, jos oikein muistan. Ei kannata käydä ihastelemassa niitä 19-vuotiaan Miss Chaosin ensimmäisiä yritelmiä, mutta sielläpä ovat tallessa.


Kaksi randomikuvaa kisusta tähän väliin. Niin paljon kaikkea kaunista roinaa, kokispurkkia ja meikkitahraista vanupuikkoa myöten!

20150218_153413


20150218_153444


Onnistuin käymään tänäänkin koulussa, vaikka todellakin aamulla vastusti. Haluan sellaiset hyvät yöhousut, flanelliset, jotka jalassa voisin joskus lähteä kouluun ja kauppaan niin, ettei tarvitsisi ihan välttämättä vaihtaa aina... Tänään oli tämän kurssin viimeinen päivä, palautepäivä siis, ja tulin aikaisin kotiin. Sainkin onneksi hommani valmiiksi jo keskiviikkona, kun jäin ylitöihin. Vedostin vielä viimeiset 12 kertaa. Eilen kun meni melkein koko päivä terveyskeskuksessa... tai ei oikeastaan, minullahan kyllä oli aika ensin lääkärille ja sitten psykiatrille, mutta lääkärin aika peruuntui, mutta nukuin hyvällä omallatunnolla psykiatrin aikaan asti, koska olin jo kertonut opettajalle, että olen teekoossa. Siihen luuloon opettaja sai jäädä. Tämä psykiatri, jolla siis kävin ensimmäistä kertaa, oli oikein hieno. Psykiatreilla on tapana olla todella kuvottavia, ylimielisiä, ahdistavia ihmisiä. Tähän mennessä nyt sitten kaikki paitsi kaksi ovat olleet niitä sellaisia. Ja ne kaksi mukavaa ovat olleet molemmat naisia. Juttelinkin M:n kanssa, että miespuolisista hoitajista ja psykoista sun muista tulee helposti pahaenteiset vibat, on vaikea jotenkin uskoa, että ne ovat oikeasti empaattisia ja kiinnostuneita. Monesti ne osoittautuvatkin kaikentietäjiksi jotka eivät jaksa kuunnella yhtään. M kertoi, että hänen kohdalleen on sattunut kyllä naispuolisiakin ikäviä psykiatreja, mutta minulla on edelleen vain kahdesta kokemusta, ja molemmista hyviä.

Tällä eilisellä psykiatrilla oli vieläpä ihan sairaan hieno, värikäs hippihuppari. Juttelimme 45 minuuttia, ja jo siinä ajassa sain uusia oivalluksia. Harmi, etten voi aloittaa käyntejä sillä tyypillä useammin, koska hän ei ole vakituisesti täällä töissä, käy vain silloin tällöin.



Olen kaikenkaikkiaan superväsymyksestä huolimatta ollut varsin reipas tälläkin viikolla joka päivä. Pakko taputtaa itseä nyt selkään hieman *taputapu*

Taidan olla ansainnut herkutteluillan leffojen parissa.


Isken tähän kaikenlaisia kuvia tältä viikolta.


Olen nauttinut auringonvalosta. Niin jännää!

20150218_153826


Käsi menee aika pilkulliseksi vedostaessa.

DSCN5528


Seuraava asu eiliseltä. Sen psykiatrikäynnin jälkeen menin vielä pariksi tunniksi kouluun, luulossa, ettei tarvitse enää vedostaa mitään. Sen kunniaksi puin päälleni ihanan pehmoisen pörröisen valkoisen paidan, koska sotkupäivinä ei valkoisesta voi haaveillakaan. Päädyin kuitenkin sitten ottamaan toisesta laatastani vielä neljä vedosta, mutta onnistuin tekemään sen ilman tahroja paidassa, hyvä minä. Hameen täydellisen vihreä sävy ei kuviin välity. Tykkään. Ostin viime kesänä huuto.netistä, jokin 70-luvulta peräisin oleva.

gr1


gr2


gr3


gr4



Ja seuraava omituisuus kai sitten keskiviikolta. Meikkasin kouluun kyllä, mutta koulusta tulon jälkeen innostuin värkkäämään vielä lisää, ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni huulien suurentamista sun muuta. Oli omituinen olo, enkä fiksuja kuviakaan saanut. Piilaritkin jostain syystä kovin kuivasivat ja kirvelivät.


q3




Otin tänään videon, jota olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Eihän siitä mikään laadukas tule, kun kamera on peruna, enkä muutenkaan koskaan muokkaa videoitani mitenkään. Tööt. Mutta siinä se on! Lisäsin huomioita englanniksi, kaiken varalta.





Sanon lopussa että "hyllyssä" kun tarkoitan tietysti, että "seinällä"...





Onpas mukava kuunnella pitkästä aikaa Neljää Ruusua.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.