Oli soma olo tässä eräänä päivänä, tuli otettua paljon kuvia. En kovin montaa niistä viitsi julkaista silti.
Tykkään tämän muotoisista kulmakarvoista itselläni. Voisin ehkä tästä lähtien tehdä ne useammin näin. Nämä ovat surullisemmat ja vähemmän agressiiviset kuin miten yleensä olen ne tehnyt.
Kokeilin 2011 kulmakarvojen sheivaamistakin, toivottavasti kukaan blogin vanhoista lukijoista ei sitä enää muista. En jaksanut opetella piirtämään niitä hyvin, enkä todellakaan viitsinyt joka päivä edes piirtää, niin olivat liian työläät ja kasvatin takaisin.
Vanhat ysärimolokurakenkäni alkoivat hajota, mutta juuri silloin sopivasti Saha kyllästyi omiinsa, hihii! Ja nämä ovat tarralliset, joten hienommat.
Jaksaisinpa pakata. Unirytmi kurjistuu kurjistumistaan, oivoi. Viime yönä jäin jostain syystä katsomaan Euroviisujen semifinaaleja kahden jälkeen. Aikomus ei ollut katsoa niitä lainkaan, joten en seurannut suoraa lähetystä mistään, mutta sitten kävin vilkaisemassa tulosta, ja koska Suomi tippui, jäin jostain syystä katsomaan niitä sitten. Ja sen jälkeen jäin lukemaan keskusteluja aiheesta tumblrssa. Sitten kello olikin puoli kuusi aamulla wtf ja tuumasin, että ehkä paras nukkua sentään pikkuisen ennen aamun lääkäriaikaa... Oli taas se yksi nuori lääkärinainen joka ei ilmeisestikään pidä siitä etten katso sitä silmiin, koska se rullaa sillä tuolillaan koko ajan lähemmäs ja lähemmäs ja tunkee liian lähelle kasvojani ja mitä enemmän se painostaa sitä vähemmän haluan katsoa sitä silmiin. Muuten se on ihan kiva, ei tee hätäisiä johtopäätöksiä eikä ainakaan vielä ole kehittänyt itselleen sitä kaikkitietävän kaikkivaltiaan mentaliteettia mikä monilta vanhemmilta lääkäreiltä tuntuu löytyvän. Ja muistin kai sanoa kaikesta mistä piti sanoa väsymyksestä huolimatta. Ja näytin zombielta. Zombiepeikko.
Luulin, etten nukkuisi päikkäreitä ollenkaan, että pystyisin siihen. Pyh. Heräsin seitsemältä siihen, kun ilta-aurinko porotti silmiin.
Kun kerran metsässä kuljeksin
Hämärän tulleen huomasin
Ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui
Ja ympärilleni kietoutui
Ja taivaan linnut olivat vaienneet
Mikäs paikka tämä oikein on
Näin usvametäsn aution
Ja silloin kuulin laulun ihmeellisen
Ja huomasin metsässä neitosen
Ja se neitonen oli surullinen
Ja poskellaan mä näin kyyneleen
Usvametsän neitonen
Hän kertoi läpi kyynelten
Tarinansa surullisen
Ja se oli niin ihmeellnen
Että minä ymmärtänyt oikein en
Oon usvametsän vanki tään
Ja ainiaaksi tänne jään
Vaikka viihdy en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois
Kauniimpaa varmaan muualla ois
Mutta löydä en kai tietä milloinkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Penni ajatuksistasi.