keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Too dramatic for my own good

Viime viikkojen aikana päässäni on pyörinyt jatkuvalla syötöllä samat mietteet, samat tunteet, samat lauseet.

-"Mievihaantätämievihaantätä"
-"Mievihaankaikkeamievihaankaikkea"
-"Mievihaankaikkiamievihaankaikkia"

Ja niin edelleen. Tiedän, että on edgyä ja jännää postata tumblööhön kuvia vihaisista kisuista kuvatekstillä "I HATE EVERYTHING" tai kuvia grungetytön solisluista ja ruutupaidasta ja tupakansavusta ja päälle photoshopattu teksti "I hate my life" tai jotain sellaista. Joo, todella edgyä (edgylle ei ole olemassa kunnollista suomennosta...). Mutta nyt ei ole kyse siitä.

Kirjaimellisesti sängystä ylös noustessani päässäni kelaa huomaamattani uudestaan ja uudestaan samat lauseet. Kirjaimellisesti puristan käsiä nyrkkeihin ulkona kävellessäni ja olen valmis lyömään ketä tahansa joka tulee liian lähelle ja ajatukset pyörivät ja pyörivät samaa rataa. Kirjaimellisesti en voi ajatella mitään muuta kun istun vessassa. Mieleni tekisi karjua VIIIITTTTUUUUUU siellä pöntöllä istuessani, hakata rystysiä seinään ja heittää vessanpönttö parvekkeelta alas. Mitään tämänlaisia tunteita en tietenkään näytä kenellekään. Aamulla vain hiljaa laitankin yöpaidan takaisin päälleni ja puikahdan hiljaa takaisin peiton alle kuiskaillen itselleni "vihaanvihaanvihaan" enkä suostu kohtaamaan uutta päivää.

En suostu.

En halua opetella. En halua tekemistä. En halua toimintaa. En halua kursseja ja kuntoutusta ja sosiaalisuutta. En halua nähdä ketään. En halua poistua kotoa. En suostu.

En suostu tiskaamaan. En suostu imuroimaan. En suostu -- ääääh no pakko siivota kissan hiekkalaatikko hyvä on, mutta sen jälkeen en suostu enää ikinä mihinkään!!!!111

Pelkkää säälittävää tyhjää raivoa. En osaa purkaa sitä mitenkään enkä osaa käsitellä sitä mitenkään. Istun vain hiljaa ja pinnistän aivosolujani, jotta voisin ajatella jotain muuta.

Ja arvatenkin tämä säälittävä tyhjä raivo ja sen säälittävyys ja typeryys aiheuttaa... lisää raivoa, tällä kertaa itseäni kohtaan. Miksi helvetissä pitää olla näin typerä ja nolo ja kamala ja hyödytön ja paska.

Päivän mielihyvät saan siitä kun jaksan tehdä ruokaa, ja siitä kun hypistelen nukkeja, ja siitä kun kisu tuijottaa viattomalla katseellaan, ja siitä kun jääkaapissa on lempimehua, ja siitä kun juutupessa on kivoja videoita. Onneksi on nukkeja ja kisu. Vaikka olenkin huono kisuemo.



Olen kumminkin yrittänyt oikeasti skarpata ruuan kanssa. Sokeria saan syödä vain perjantaina vähäsen. Joka päivä pitää syödä vähän lämmintä oikeaa ruokaa, terveellistä. Ähkyyn ei saa syödä koskaan. Pastaa ja nuudelia ja juustoa pitää vähentää. Tämä on toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Lauantaina iskälässä kyllä söin vähän liian paljon koska J paistoi leivinuunissa metson. Omg. Nom.

On ihan hyvä olla vähän nälässä.

Jos en elämässä muuta järkevää jaksa tällä hetkellä tehdä niin ainakin voin hieman hössöttää tämän asian kanssa.



Minua vähän ahdistaa se, että näytän tässä kuvassa mielestäni A:lta. Oli sunnuntaina sellainen androgyynimpi look kun innostuin neljältä yöllä suoristamaan tukkaa ja liimaamaan sitä taaksepäin koska vituttaa kun se kutittaa nenää. Aina kun olen vähemmän feminiininen, peilikuvasta tulee mieleen vain A. Ja sitten olen surullinen.





Ja kuvia iskän kisuista. Myrsky täyttää kohta jo kymmenen! Minun vauva on jo vanha setä yhyy. Sissi sen sijaan kurnuttaa ja keimailee kiimassa.






Olen katsellut omituisia dokumentteja syömishäiriöistä. Tuijotan koko yön silmät verestäen ja yritän takoa päähäni sitä, että terveellinen syöminen kannattaa, nääntyminen ei. Se toimii. Tuntuu toimivan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Penni ajatuksistasi.